Nimipäivä meni asoiden hoitoon aika pitkälle. Kaupoissa juoksua ja Enon asunnon tarkistus. Valtava määrä paperia kannettavaksi hotellille ja tarkistettavaksi. Sovimme merelle lähdön maanantaiksi ja olimme siihen asti kuin turisteja.

Mutta kun täällä on niin hev.... kuuma, ettei huvita edes turistia leikkiä. Etsimme ilmastoituja kauppoja joita kiertelimme ja ihmettelimme tavaran paljoutta ja erilaista esillepanoa. Suomalainen terveystarkastaja saisi sydärin alle kolmen minuutin. Mutta ei kukaan muu. Me syömme siellä missä paikallisetkin, Siten tietää ruoan olevan hyvää. Turistisafkat ei välttämättä ole parasta tämän maan antia.

Allamme on nyt mopo.....tai skootteri......tai siis suomalainen katsastusmies sanoisi tuolle etteä se on moottoripyörä. 120 kuutiota ja koko kuin pienissä kotimaisissa moposkoottereissa. Ja siis liikkuu parisataakiloa selässään vielä sen sata.

Ja sekaan vain. Täällä kun on pari muutakin mopoa liikkeellä. Niitä on rekisteröity tänne Pattayalle yli 200 000. Mukaan vielä henkilöautot, rekat ja fillarit. Mutta hyvn tää sujuu. Mennään van samalla puolella kuin muutkin ja samaa nopeutta. Suunnistaminen on kohtuu helppoa kun on laittsnut mieleensä nuo isommat kadut. Niiden välissä kun pysyy, niin aina löytää takaisin.

24.4

Aamiasta huiviin ja taksin lavalle. Suunta kohti isompia marketteja. Bathitaksit on täällä halvin kulkuneuvo. 20 bathia suunta alle 10 kilsaa.  Eli 50 senttiä Euroina.  Muutama isompi marketti eli Tesco Lotus ja Big C kierrettiin. Hevitiskit toooooosi tarkkaan :D

Muutaman tunnin päästä taksilla hotellille. Suihku, päikyt ja myöhästynyt lounas. Mopo alle ja Angetiin parin kilometrin päähän. Enon käpällä käynti ja takaisin rannalle.

Sitten kadulle jossa jo tapasimmekin tuttuja. Paikallisessa muutama kylmä ja surumielistä musiikkia. Sitten maate.

Seuraaava aamu on merelle lähtö.

25.4  Aamulla varhain olimme jo valmistautumassa merelle lähtöön. Matkalaukut kasaan ja kaikki valmiiksi oven pieleen. Takaisin tullessa meillä on eri huone.

Mopolla Angetiin ja lastasimme kaiken tavaran autoon (12 paikkainen pakku) Paikalliset naiset olivat tehneet kukka-asetelmat ja repineet kassillisen terälehtiä kaltaista kukista. Auto täynnä lähdimme satamaan ja kiipesimme laivaan.

Matka merelle ohi aallonmurtajan ja alle viiden minuutin kaksi tyttöä jo oksensi merisairaana. Ei ole rautaa mahat ei.

Pysähdyimme ja tilaisuus saattoi alkaa. Kukkia mereen. Wiskiä ja olutta pohjalle ja Enon tuhkat tuttuun tuoksuun. Hyvän matkan toivotukset kaikilta. Ja sitten takaisin rantaan. Meinasi olla kova paikka, mutta Merimieshautajaisissa ei itketä, vaan juodaan ja nauretaan.Päästään ikuiseen vapaavuoroon.

Takaisin tultuamme painuimme mopolla kämpille suihkuun ja pikku päikyille. KUUMA.

Illalla Angetiin ystävien luo ottamaan muutama olut ja puhumaan mukavia muistoja Untosta.

Tuli lähtöaamu ja jännitys nousi ainakin Marikalla. Viimeksi kun lentänyt n.20 vuotta sitten ja silloinkin Jere oli vielä mahassa.

Kentälle päästiin ajoissa ja jopa lähtöportti ja akiataulu pitivät paikkaansa, joten ajallaan klo 17.35 nousimme ilmaan konessa jossa oli alle puolet matkustajapaikoista käytössä. Kertoi siitä, ettei hirveä sesonki matkustukseen tuonne lämpimään ole.

Lento täysin mitäänsanomaton "bussimatka" Pomputti vähemmän kuin paunulainen tampere-lempäälä välillä. Laskeutuminen ja ensimmäiset askeleet puoliviieässä saunassa.

22.4

Aloimme etsimään kentällä sovittua kujetusta. Tietystikään emme sopineet missä tapaamme. Ja kun tämä on pikkuisen isompi laitos kuin helsinki-vantaa.......siis noin 10 kertaa pikkuisen. ja kun tänne ei laskeudu kuin laajarunkoisia, jotka räkivät sisuksistaan heti sen 300 pientä keltaista miestä kerrallaan.

Kuskia ei löytynyt emmekä siitä panikoineet, emmekä yllättyneet. Marssimme kännykappaan ja ostimme määräaikaisen rajattoman sim-kortin, jonka kaupansetä laitoi vielä puhelimeen kiinni. Sitten viesti yhdyshenkilöllemme joka välitti sijaintimme kuljettajalle. JA kohta olimmekin ilmastoidussa autossa.

Muutama sananen Bangkokista. Täällä on 9,1 miljoonaa ihmistä. J a metropolin alueella lähes 13 MILJOONAA.

Ei siis kannata ihmetellä jos 15 kilometrin taksimatkaan meni melkein tunti. Täällä kun on pari muutakin matkallla samaan aikaan.

Pääsimme lähetystään, hoidimme asiat ja olimme matkalla hautaustoimistoon alle 15 minuutin. Ja taas matka kesti 6 kilometriä 36 minuuttia....normaalia marssivauhtia. mutta kun ulkona on yli 30 astetta, niin pysyin, vaikkakin pitkin hampain, autossa. Hautaustoimisto hoidettiin taas alle 10 minuutin ja sitten alkoi viimeinen matka tälle päivälle. Eli nokka kohta Pattayaa. Kuski alkoi haukottelemaan ja oli vrm että hän nukahtaa rattiin ennen kuin olemme hoitaneet tuon 150 kilometriä kunnialla. Joten pieni pitstop paikallisen sevenelevenin kautta ja kuskoílle lipoo, redbullia ja vettä. Sitten olimmekin  jo taas tienpäällä ja perillä. Hotelliin kirjautuminen ja pikku välipalasafka.......ja se kylmä Singha.

Kun olimme viimeksi nukuneet koneessa muuaman hetkosen niin ei paljon houkuttanut lähteä yöhön. Tuttujen kanssa yhdet paikallisessa ja sitten paikallisen seiskan(seven eleven kauppa, joita täällä on joka sadalla metrillä)kautta hotelliin iltapalapussin kanssa. Huomenna sitten onkin piiiitkä päivä edessä. 

Enoni vuoksi olin aasiassa viimeksi. Hänen takiaan sinne nytkin lähden.

Kaikki alkoi 15.3.2016  vaimoni ja minun 13vuotis hääpäivänä.

Olin vienyt juuri vaimoni töihin ja aloin valmistautumaan ansaittuun vapaapäivän viettoon. Eli kämpän siivoiluun, pyykin pesuun, ruokien valmistamiseen ja koirien kanssa lenkkeilyyn.

Vaimoni soitti lähes heti työmaalle päästyään, että enoni Unto  on menehtynyt muutama tunti aikaisemmin kotonaan Pattayalla. Minua oli yritetty jo heti tapahtuneen jälkeen saada kiinni, mutta puhelimeni oli äänettömällä, joten sain viestin vasta vaimoltani. Eli ei ehkä iloisin hääpäivä, mutta uskoakseni muistettavin, sen -tahdon- päivän jälkeen.

Sitten alkoi soittorumba Skypen, tavallisen puhelimen ja Messenger-puheluiden välityksellä. Tilanteen sain selväksi hyvinkin tarkkaan, josta taas suuri kiitos enoni paikallisille ystäville, jotka taas, kuten viimeksi, ottivat tilanteen haltuun ja hoitivat kaikki niin hyvin kuin vain voivat.

Thaimaan lait ovat eurooppalaisen silmissä ja korvissa hieman oudot, mutta osa niistä on oikeinkin hyviä ja byrokraattisia polkuja katkaisevia. Jotkut pykälät ovat taas suoraan jostain Danten helvetin sivuilta. Samoin Eurooppalaisen tai muuten vain eithaimaalaisen kuoleman jälkeisten asioiden hoitaminen suomesta käsin. Eli paikalle on lähdettävä. Päätimme lähteä sinne molemmat, sekä minä, että vaimoni Marika. Minä virallistamaan asioita, Marika tulkkaamaan niitä. Matkamme rahoituksen saimme hoidettua yllättävänkin kivuttomasti. Valtava kiitos siitä osallistuneille.

Enoni ruumis kuljetettiin välittömästi Bangokiin poliisin sairaalaan(juu-u. Niillä on oma) Paikallispoliisi haltuunotti kaiken minkä joku ei niin rehellinen voisi muuttaa rahaksi ja toimittivat Suomen suurlähetystöön omaisille toimitettavaksi. Siellä kun on tapahtunut sellaistakin, että ulkomaalainen on kuollut ja paikallinen "vaimo" on tyhjännyt myös rahapussit, tilit, myynyt asunnon irtaimistoineen, kulkuneuvot ja hipsinyt tiehensä. Nyt ei mitään sellaista ollut tapahtunut, tosin ei kukaan olisi kyllä kovin pitkälle sillä omaisuudella päässyt. Mopolla ehkä 20 kilsaa ennen hajoamista ja rahoilla linja-autoasemalle.

Enoni viimeisen tahdon mukaisesti hänet tuhkataan ja tuhka vanhan merimiehen tapaan lasketaan mereen viskihuikan saattamana. Paikallisten lakien mukaan tämä on täysin hyvksyttävä tapa toimia, joten välitin viestiä eteenpän Ja Unski-enoni paikalliset ystävät ovat tilanneet aluksen jolla pääsemme merelle hautauksen loppuun saattamaan. Merimatka on jo tilattu 22.4 aamulle.

Avasin myös sähköpostiyhteyden Suomen Thaimaan lähetystöön kysyäkseni lisäneuvoja, miten toimia tilanteessa. Ohjeet olivat todella selkeät ja tilanne selitettiin minulle erittäin hyvin. Mutta.....

Enoni ruumiinavaus oli suoritettu jo seuraavana päivänä sairaalaan toimittamisesta ja ruumis oli siirretty edustuston sopimushautaustoimistolle jossa tapahtuisi tuhkaus. Mutta. Kun sitä tuhkausta ei aloiteta ennen kuin olemme siirtäneet ulkoministeriön tilien kautta tuhkaus-, kuolintodistus- ja ruumiinavausmaksut Thaimaaseen. 1008 Euroa!!!!!!!!!!! Suomessa tuhkaus maksaa 300-400 Euroa. Osaavat paikalliset kyllä tietysti pyytää, mutta edustusto ei osaa varmaan tinkiä puolta pois niin kuin kaikissa turistioppaissa kehoitetaan. Taas hattu kädessä ystävien eteen. Ja sekin järjestyi. Suuri kiitos siitä.

Sitten aloimmekin hoitamaan täällä paperiasioita. Virkatodistukset, uudet passit kuvineen, passikopiot, matkavakuutukset, rokotukset, asuminen,

Kaikki Thaimaassa tarvittava virallinen paperi/lomake oli käännettävä tai tilattava englanniksi. Vietävä Suomen ulkoministeriöön oikeaksi todistettavaksi ja siitä Thaimaan lähetystöön hyväksyttäväksi. Toimipisteet ovat Helsingissä, avoinna 9-12 joten ei ollut sekään ihan helppo junailtava. Onneksi Marikalla oli opiskelunsa takia matka Helsinkiin, joten leimaukset papereihin saatiin yllättävän nopeassa aikataulussa. Ja ne leimat eivät ole muuten ilmaisia.

16.4

Nyt alkaa olemaan kaikki valmiina lähtöön. Startti 21.4 klo 17.35.

Lento AY 0089, jos joku Flight Radarista sitä seurata jaksaa.

Periilä on vielä muutama asia selvittämättä, kuten kuljetukset lentokentältä lähetystöön, hautaustoimistoon noutamaan tuhkauurna ja henkilökohtaiset tavarat ja siirtyminen 150 kilometriä etelämmäksi Pattayalle, jossa tilaamamme hotellihuone toivottavasti jo odottaa ilmastointi päälle kytkettynä. Ja uskokaa tai älkää, kyllä aioin juoda kylmän, hyvin kylmän Singha-oluen perille päästyäni.

Mutta ei vielä tuudittauduta liikaan helppouteen. Onko lento ajallaan? Saammeko paikat tuntevan taksikuskin? Lähetystö auki vain 3,5 tuntia aamulla. Hautaustoimisto vain 6 tuntia.  Jos lento pitkittyy, emme ehdi lähetystöön, jolloin emme pääse hautaustoimistoon, jolloin emme pääse lähtemään Pattayalle ja merimatka lykkääntyy.  Eli vähän olisi vielä kysymyksiä auki, mutta kaikki ajallaan. Pessimisti kun ei useasti pety, mutta yllättyy iloisesti silloin tällöin. Siksi varaudumme jo pahimpiin skenaaroihin.

Lisää tekstiä kun aika koittaa.

Ilman Teitä hyvät ihmiset en olisi reissuun päässyt ja tilanne voisi olla nyt aivan toinen. Voisin joutua hoitamaan nyt perunkirjoituksia.

Teiddän avullanne tilnne on nyt toinen. Enoni on hyvässä hoitokodissa ja loistavassa hoidossa.

Rahaa minulle lainanneet ja sitä minulle lahjoittaneet tässä listassa ilman erittelyjä.

Kukin kaivaa nimensä esiin 

Tapsa

Pete

Janne

Markku

Jussi. S

Jamo

Maza

Karo

Jussi. H

Vänke

Sauli

Tiina 

Soile

Lea

Jaska 

Sari

Hukkaset tasapuolisesti

Petri

ILMAN TEITÄ EN OLISI REISSUANI VOINUT TEHDÄ. KIITOS TEILLE. 

Suurempia summia lainanneille teen maksusuunnitelman ja aloitan rahavirran siirtämisen toiseen suuntaan.

VIELÄ KERRAN KIITOS.

Pattayalle jäi pala sydäntä. Ja valtava kiitollisuudenvelka. Willy, enon ruotsalaisena ystävänä ja Nam hänen vaimonaan ovat tehneet valtavan määrän työtä. Nam hoisi joka päivä maksut sairaalaan, kaikki paperit paikallisten kanssa ja jokaisen juoksevan asian valmiiksi. Minun tehtävänäni oli vain laittaa nimiä papereihin ja antaa suostumukseni hoitoon. Matti pilkkoi mulle reikää kielimuuriin ja oli mun henkilöhohtainen oppaani sekä liikenteessä mopoilla, että kävellen kaduilla. Kiitos Matti kaikesta. 

Enää jäi asunnon laitto siihen kuntoon, että voi olla tyhjillään hetken. Siivousta ja järjestelyä. Sähkö- ja vesilaskut maksoin pois. Jääkaappi tyhjäksi ja pois päältä. Kaikki töpselit irti. Päävesi poikki ja vedenlämmitin off-asentoon.

26.11 

Aamulla kello soi viideltä. Siirsin puoli kuuteen.. sitten ylös. Suihkuun, vaatteet niskaan ja kadunvarteen odottaman kyytiä. Etukäteen tilattu taksi tuli ja kuskina oli sama tyttö joka meitä monena päivänä kuljetti asioilla. Nyt vain mennään yhteen suuntaan. Bangkokin letontokentälle. Tavallista suuren kentän sekoilua ja liikkumista paikasta toiseen. Koneeseen pääsin ja onneksi käytäväpaikalle. Saa oiottua jalkojaan tarvittaessa. Kuitenkin kymmenen tuntia pitäisi istua siinä sikaarissa. 

Sain jopa nukuttua muutaman tunnin koneessa. Eli ihan sekaisin kun laskeuduimme Atatyrkin lentokentälle Istanbuliin. No, täällä on aikaa selvittää pää. On meinaan 12 tunnin odotus ennen Helsingin koneen lähtöä. Yritn vaihtaa lentoani kööpenhaminan kautta kulkevaksi ja olisi jopa onnistunut pienellä rahalla. Mutta valitettavasti koneessa ei ollut paikkoja. Eli siis täällä istun enkä muuta voi. Kebabia naamariin ja netti päiväksi. Menee se näinkin. Tässä yöllä kahviossa istuskellen ja isoutta ihmetellen on enää kolme tuntia koneen boardingtimeen. Eli määhän oon jo melkein kotona. Oikeasti on iso ikävä. Tää reissu ei ollut todellakaan mikään lomamatka. Välillä olin henkisesti niin romahtamispisteessä, että oli tippa silmäkulmassa ja hammasta piti purra lujaa.

Iltameni ruotsalasen kaverin terassilla jonka hän oli muuttanut pieneksi ravintolaksi. Suomalainen asiakas tulkkina.

Huomenna vaihtuu enon osoite. 

20.11

Aamulla sairaalaan ja vieläkin ihmettelen kuika paljon tahait tykkäävät paperista. Ainakin kolmekymmentä allekirjoitusta. Sitten odotettiin pesua ja parranajoa. Sitten odotettiin kuljetusta. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ku. Kuljetus tuli ja ambulanssiin noustiin. Itse menin enon viereen ja pelkäsin koko matkan, että minäkin joudun vielä sairaalaan. Pojat painoi pillit päällä perille asti. Ja kun siellä on pari muutakin liikenteessä. Eno saatiin  taloon sisään ja rappuset ylös. Omalle paikalleen. Ja taas monta allekirjoitusta hienoihin papereihin monella leimalla. Nyt ruotsalaisella oluella ja kohta taas kaupan kautta enon asuntoon. Illaksi palaveri ruotsalaisella. Asunnoltani on matkaa noin sata metriä tähän. Matkaan siis. 

21.11 

Tänään taas taksilla enon uuteen hoitopaikkaan. Loistava hoito ja koko ajan henkilökohtainen hoitaja. Siis 24 h  Ottivat facebookosoitteen, että voivat lähettää heti viestiä kun jotain tapahtuu. Nopein tapa täällä. Taas papereita allekirjoitettavaksi ja sinne vietäväksi. Passikopiota, viisumia ja hoitosopimusta. Ja leimoja.

Enolla huono yö. Yski koko yön limaa pois kurkustaan ja keuhkoistaan. Pikku kuumeen nosti tuo muutto. Huomenna aamulla puoli yhdeksän joudumme menemään lakimiehen puheille. Saa alkaa etsimään poliisiraporteista missä on se venäläinen ja meneekö sairaalamaksut sen auton piikkiin. Jos saisimme maksut autovakuutukseen niin enolla olisi taas rahaa elämiseen hieman enemmän. Sairaala maksoi 900 000 bathia. Eli paljon. Senkin rahan voisi käyttää hoitoihin ja elämisen helpottamiseen. 

Myös mopon sijainti tarvitsee selvittää, että saadaan myyntiin tai korjaukseen ja myyntiin. Eno sillä ei enää aja. Asunnon alustava myynti myös on pakko jo laittaa alulle. Yksin ei eno enää pärjää. Rahat myynnistä mieluummin hoidon parantamiseen (jos enää mahdollista). Itse ainakin sairastaisin täällä. Hoito on hyvää ja henkilökuntaa on PALJON. Ja hoitavat kuin ihmistä. Kuin sukulaista. Täällä kunnioitetaan vanhaa. Nyt rahanvaitoon mopolla. Saas nähdä kuin tän äijän käy.

Mopoiltiin Jompalle eli Jontien beech roadille ja ensin vaihdettiin rahaa. Sitten tuli jano. Ja paitakin piti hankkia uusi. Onneksi kauppoja riittää, jopa mun budjetille. Pikkubanaaneita ja ananasta suolasokerilla nälkään.

Istuikke eräällä terassilla Matti, hänen naisensa ja minä. Käveli venäläinen mies ohi, huomadi ja tunsi Matin. Huusi tarjoilijaa ja pyysi kolme lasia.  Kaatoi kaksi kierrosta paikallista jallua. Ja siis huikalla. .....Ei edes pelottanut mopomatka takaisin. En osaisi kyllä samaa reittiä uudestaankaan. :D

22.11 Asianajajalle aamulla yhdeksäksi. Lakimies soitteli, tutki papereita ja tarkisti asioita tunnin verran. Sitten Unskin mopon paikkaa selvittämään.  Löytyi hyväkuntoisena. Sitten kävin kuittaamassa enon sakot poliisiasemalla. Kun leimoja oli sakkolapussa. Siis oikein läsin kirjoitetussa planketissa riittävästi, niin sillä sai hakea mopon pois pikku korvausta vastaan. Loppupäivä menikin sitten pyykinpesussa ja ruoan etsimisessä. 

23.11 

Aamusta käytiin Unskin luona. Loistavaa hoitoa vaiko lujaa paranemisen tahtoa, kun ukko oli sängyssä ja hoitaja lappasi perunaa ja kalaa suuhun. Hyvin maistui vaikka ei vielä suuria määriä jaksanutkaan. Eilen hänelle sanottiin,  että nenä-mahaletku luvattiin ottaa pois jo itse suostuu syömään. Tarvitsee varmaan viedä alakerran terassille viskipullo ja sanoa että paukut saat jos pyörätuolilla tai kävelytuella paikalle itse menet. Muuten et. Keppi-porkkana saattaisi tässä tapauksessa jopa toimia.

Huomenna taas tuohon kaoottiseen liiketeeseen jossa tarvitsee olla jotain läsimaiselle ihmiselle näkymätöntä logiikkaa. Muuten noita kuolisi kuin kärpäsiä pakkaseen.  

Iltapäivä meni enon mopa rassatessa. Öljyt oli tullut mäelle ja oikean puolen vilkut olivat palasina. Eli paikalliseen markettiin ja litra öljyä, tippaliimaa, katkoteräveitsi, sinistä jeesusteippiä(sopii mopon väriin) ja mustaa sähkärinteippiä. Näillä ja kahden paikallisen jaffan avulla mopo on parempi kuin uusi venäläinen.

Siis kun puhun moposta täällä, niin tarkoitan tavallisen suomalaisen skootterin kokoista ja näköistä vempelettä jossa on 110-150 kuutioinen moottori.  Ja jotka kulkevat 80-130 km/h. Täällä ei ole mitään outoa, että koko perhe kulkee samalla laitteella. Isä, äiti ja 2-3 muksua. Ja eväät, kauppakassit sun muut romut vielä lisänä. Tässä kylässä poliisi oletti olevan noin 200 000 mopoa. Eli noin neljä kertaa enemmän kukn koko suomessa. Aika monta.

Nyt iltatee, pari banaania ja maate. Mopo...ei ku moro.

24.11 

Enon luona pikainen vierailu. Väsynyt ja vähän "pihalla" . Ei tuntenut edes minua, mutta jutteli ihan järkevästi hoidosta.  Ja kehui tytyöjä. Takaisin asunnolle ja pieni hengähdys. Kohta mopolla kylälle. Yllättävän nopeasti tottui tähän kaaokseen. Aina löytyy mopon mentävä aukko jostain. 

MIten kaikki alkoi????

6.11 Soitettiin vaimolleni ja kyseltiin minua. Marika välitti numeron minulle ja langan päässä olikin tuttu mies menneisyydestä. Enoni ystävä täältä Tampereelta. Hän ilmoitti yrittäneensä monena päivänä ottaa yhteyttä enooni saamatta häntä puhelimeen. Sitten puhelimeen oli vastattu ja vastaajana oli suomalainen Pattayalla asuva enoni tuttu. Hän ilmoitti että enoni on ollut jo kolmatta viikkoa sairalassa kolarin jäljiltä. Minua on kuulemma tavoiteltu facebookin kautta ja lähtetystö on laittanut minusta etsinnän saadakseen yhteystietoni (100100....sieltä löytää kaikki...jopa minut.??????) Minua on haettu jopa arvoisasta naapurimaastamme Ruotsista oikein isostikin ja ihan etsintäkuulutuksen voimalla.. Enoni kun oli koko työelämänsä Ruotsin puolella töissä ja eläkkeet tulevat sieltä. Olettivat sitten että loppukin suku siellä asuu, vaikka koneelta näkevät kaikki mun tietoni. MYÖS PUHELIN NUMERON. 

7.11 Sain sähköpostiini vastauksen...siihen kolmanteen. Kun ensin olin lähettänyt kaksi muuta vääriin s-posteihin. Kolmas tärppäsi. Olisi varmaan aika tehdä jotain kotisivuillenne Bangkokin edustusto. Sitten alkoivatkin asiat rullaamaan. Sain todella ystäväliseen sävyyn annetun tiedotteen enoni kunnosta ja nykyisestä olinpaikasta, Pattaya Memorial hospitalissa.

Sain sekä lähetystön, että sairaalan yhteystiedot. Eli soittaman..................

Sairaalan olin kolmesti yhteydessä. JOKA KERRALLA oli tarina muuttunut. Parhaimmillaan enoni skootteriin oli törmännyt venäläisnainen omalla skootterillaan. Välillä auto. Oikea tarina on (kai) Venäläisen mieshenkilön kuljettama kuorma-auto  törmäsi väistämisvelvollisuudesta huolimatta enoni skootteriin. Tämäkin oletettavasti vielä muuttuu. 

Enoni Unto alias Unski oli siis maannut teho-osastolla hengityskoneessa kolmisen viikkoa ennen kuin sain asiasta ilmoituksen. Useita kylkiluita poikki, sisäisiä verenvuotoja, kypärästä huolimatta päävammoja, käsi ja jalkavammoja?? Ja tajuttomana. 

Thaimaassa ei ole varsinaisesti perusterveydenhuoltoa kunnallisesti ja edullisesti, niin kuin meillä suomessa. Siellä sairaalapäivä MAKSAA maltaita, mansikoita muita kalliita juttuja. 40 000- 50 000 bathia päivässä eli noin 1050-1300 euroa/päivä. Joten ensimmäisessä kolmessa viikossa oli rahaa palanut 30 000 euroa. Siihen mennessä kun itse olen paikanpäälle päässyt on rahaa palanut noin 50 000 euroa eli yli 2 000 000 bathia eli helvetillinen raha eläkeläiselle hankittavaksi. Siispä minun oli tullut aika lähteä hoitamaan asioita sinnepäin ennen kuin rahat enoni tililtä loppuvat ja hänent nostetaan jalkakäytävän varteen .

Raha-asioista Pattayan päässä on onneksi ollut vastaamassa tervejärkinen mies ja hänen paikallinen vaimonsa. Koska joka sairaalapäivä maksetaan tajuttoman potilaan kohdalla ETUKÄTEEN aamuisin. Eli pariskunta on joutunut tekemään aamukävelyynsä hitonmoisen lenkin jo kuukauden ajan.

Kun tajusin,että paikalle oli lähdettävä, niin tajusin myös ettei sinne liftamalla pääse. Tilini oli tyhjä ja perheemme raha-asiat muutenkin kuralla. Siispä hattu käteen ja anomusta naamakirjan ystäville/kavereille ja jopa tuntemattomille. Yleensä olen yrittänyt tulla toimeen omillani enkä ole paljon rahaa lainaillut, koska takaisinmaksusta en ole voinut sanoa sekunnintarkkaa aikatulua. Ja se ärsyttää ainakin minua. Mutta ei autanut kuin kaapia ylpeys roskiin ja alkaa vinkumaan /kerjäämään/anomaan matkarahat kasaan. Ihan paskaksi ei kai sitten mun luottoluokitustani jokainen ole arvioinut,  kun alle viikon mulla oli lentolippuun ja muutaman päivän syömiseen varattu rahasto kasassa. Siitä suuri kiitos. Teidät tulen mainitsemaan ja kiittelemään vielä moneen kertaan. Rahaa antanneet ja isompia summia lainanneet ihmiset pelastivat mahdollissti jopa enoni hengen.

14.11 Ainiin. Reissussa olisi hyvä olla edes jotkut rokotukset voimassa. Soitin ja tilasin piikkausajan. Sitten sainkin tetanuksen. Hepatiittirokote ei ehdi vaikuttamaan, joten ilman sitä on pakko tulla toimeen. Eli syö vain takuu puhdasta. Ja muuten. Tetanuspiikki saattaa aiheuttaa laksatiivisen kohtauksen. Eli perjantain maitojakolenkillä tuli nähtyä useamman kaupan vessat. Illasta sitten tulikin vaihdettua yhteen Kian tila-autoon alatukivarsi. Mitäpä sitä ei tekisi saadakseen matkakassaan turvotusta.

16.11

Nyt alkaa oleman kuumetta. Siis oikeasti kuumeta. Päätti alaleuka ja yksi sen hampaista sitten tulehtua. Leuka turvoksisa niin ettei saa kitaansa auki ja kipukin on ihan 4-10 asteikolla jossain 7-8 huitteilla.  Tällä leualla pääsisin brandon stuntiksi kummisetään ilman meikkejä. Eli huomenna vielä kipupäivystys acutassa ennen kuin suuntaan Helsinki-Vantaata.

Mutta sunnuntain kunniaksi voisi hakea työautonsa ja lähteä heittämään vaimoni työkaverin muutto pois alta. Pääsee Tanzu ja Sonja uusiin neliöihin. Sitten olisi yksi maitoauton kolhiman räystään vaihto-operaatio vielä tälle päivälle.  Sen jälkeen voi jopa se matkakuumekin iskeä kun pitäisi alkaa laittamaan matkakamat laukkuun ja tehdä viimeiset valmistelut. 

17.11

Kuumeet kohdallaan Sekä matka että tavallinen. Acutan hammaspäivystyksessä otettiin pois yksi risa hammas ja toinen joudutaan vielä poistaman kirurgin avustuksella vielä ennen reissua joten 12.30 uusiksi piinapenkkiin. Positiivista jutussa on se että kipu jää suurimmaksi osaksi Suomeen ja eipä mene rahaa ruokaan kun on suu täynnä tikkejä. Ei meinaan paljoa pihvi kiinnosta kun ei saa kitaa auki kuin pillin verran. :D. Kassillinen särky ja biootti lääkkeitä mukaan välipalaksi

Lentojen numerot ovat TK 1764, TK 0068, Tk 0065 ja TK 1761    FlightRadar sivuilta voi kattoo missä kone menee.

Klo 18.25 lähtee tuo ensimmäinen kohti istanbulia. Klo 00.55 kohti Bangkokia.

Nyt lekuriin. Palataan kun saan nettiä jostain. Moro