Kone lähti helsinki-vantaalta ajassaan. Ja finnavia piti huolta ettei paikat puutuneet odottaessa. Vaihtui lähtöportti kolmesti ennen kuin päästiin koneeseen. Vähän ennen koneeseen nousua piti ottaa antibiootti ja montasti särkypilleriä. Siis piti. Ne oli jo menossa Iittalan kohdalla Tamperetta kohti. Tuli vähän huoli pystynkö olemaan ilman kipulääkeitä, mutta konen stuertti (koiraslotta) huolehti, ettei kipu päässyt missään vaiheessa yllättämään yli rajojen, vaikka airbus niitä ylittikin. Heti ruoan ( joka muuten oli huippuhyvää jopa ravintolaruoaksi)jälkeen käteeni tuotiin iso pyyhe, iso tuoppi jäitä ja isompi tuoppi sitruunavodkaa. Pyyhe kuulemma kaulalle, jäätuoppi poskelle ulkopuolelle ja vodka sisäpuolle purskutellen. Eli voin sanoa, että olin suu täynnä sitruunavodkaa hesasta turkkiin. Ja varmaan olisi se stuerttikin tullut viereen silittelemään jos olisin päästänyt, mutta jokin noissa karvaisissa käsissä nyt ei vaan viehätä. Atatyrkin kenttä ON ISO. Ja vain yksi röökikoppi koko 30 hehtaarin tilassa. Vi...u. Tuli siis käveltyä turkkia ristiin rastiin aika monta kilsaa kolmen tunnin aikana. Tupakkiterassin ovelka oli nyrkkrilysäkki oletettavasti suomalaisia ja irlantilaisia varten. Yhden Irkku Jhonnyn kanssa kun hetken pieksimne säkkiä vuoron perään odottaessamme tupakille pääsyä, niin meille löytyi ihan oma nurkkaus. Ei tullu muut lähellekkään ja saimme poltella muutamat tupakit ja juoda mangersit ihan keskenämme. Tupakkikopin vahti ei päästänyt nurkkaamme ketään. Tosin taisi poika likastaa housunsa kun katsoi kun kaksi hullua huutaa vittuperkelettä ja ties mitä muuta ja antaa säkille kyytiä. Lento bangkokiin lähti ajallan volvon nivelbussilla. En ny olis heti uskonu että hervannan vanhat nivelet on turkissa lentokenttähommissa. Tai sit ne vaan oli niin samannäkösiä. Tai sitte vaan oli pimeetä. Koneen etuosan valloittivat ho tsi minhiin menijät. Eli kun sitä samperin pulinaa kuunteli hetken, niin alkoi jo melken maistuun riisi suussa. Onneksi takaosa oli varattu thaimaan matkaajille. Lento oli pikkuisen töyssyinen alussa ja lentoemon viritellessä drinkkikärryä tuli droppi eli pieni ns. Ilmakuoppa ja lentoemo pomppasi ketittiössän sen verran että istui lopun matkaa käsi ilmalastassa ja hyvin doupattuna singleseatissa. Kipsiin varmaan menee plikan lapanen kun oikein lanssilla lähti heti saavuttuamme bangkokiin. Minä hyppäsin ( lue kävelin ainakin kaksi kilsaa) airportlinkkiin eli junaan jolla pääsin keskustaan lähemmäksi hotellia ja suomen lähetystöä. Ohjeen mukaan oli ihan helppo mennä päätteelle ja kävellä tien yli seurasvaan risteykseen ja ottaa taksi. Siis olisi ollut jos ei tietä olisi tukkinut noin kaksi ja puoli kilometriä jatkunut työmaa, joka oli vielä repinut yhden ylikulun juuri siltä kohti mistä olisin muuten mennyt yli. Eli kun olin aikani kävellyt kävelin ensimmäiseen baarii, tilasin oluen ja taksin. Sitten olikin helppo löytää hotelli kun auto pysähtyi ovelle ja ovikin vielä aukaistiin valmiiksi. Soittorumban jälkeen ihanasti viilennetyssä huoneessa olen varannyt jo matkan aamuksi Pattayan memorial Hospitaliin. Paikalle sain kahmittua muutaman minua paremmin paikalliset asiat tuntevan henkilön. Joten huomenna alkas työ. Nyt tää painuu maste. Bangkok hiljenee hetkeksi. Ai niin. Nurkalla olevasta apteekista sain ihania pinkkejä buranoita ja aamuksi toimiteaan respaan mun antibiootit. Täällä tuo palvelu pelaa vähän erilailla kuin kotosuomessa.