Puolitoista tuntia taksissa ja olin Pattaya Memorial Hospitalin edessä. Kolmisen tuntia sairaalassa paperitöitä ja sitten enon jutulle. Meni hetken kun tajusi kuka edessänsä on. Mutta tunsi. Hengitysputki oli otettu edellisenä päivänä pois ja nyt vain happiviikset. Puhui huonosti kun oli suu kuiva pitkästä hengityskoneessa olosta. Mutta tunsi minut. Se jo selvitti asoita kun voi puhua suomeksi ja selvittää omalla kielellään missä mennään ja minne seuraavaksi.
Iltameni ruotsalasen kaverin terassilla jonka hän oli muuttanut pieneksi ravintolaksi. Suomalainen asiakas tulkkina.
Huomenna vaihtuu enon osoite.
20.11
Aamulla sairaalaan ja vieläkin ihmettelen kuika paljon tahait tykkäävät paperista. Ainakin kolmekymmentä allekirjoitusta. Sitten odotettiin pesua ja parranajoa. Sitten odotettiin kuljetusta. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ku. Kuljetus tuli ja ambulanssiin noustiin. Itse menin enon viereen ja pelkäsin koko matkan, että minäkin joudun vielä sairaalaan. Pojat painoi pillit päällä perille asti. Ja kun siellä on pari muutakin liikenteessä. Eno saatiin taloon sisään ja rappuset ylös. Omalle paikalleen. Ja taas monta allekirjoitusta hienoihin papereihin monella leimalla. Nyt ruotsalaisella oluella ja kohta taas kaupan kautta enon asuntoon. Illaksi palaveri ruotsalaisella. Asunnoltani on matkaa noin sata metriä tähän. Matkaan siis.
21.11
Tänään taas taksilla enon uuteen hoitopaikkaan. Loistava hoito ja koko ajan henkilökohtainen hoitaja. Siis 24 h Ottivat facebookosoitteen, että voivat lähettää heti viestiä kun jotain tapahtuu. Nopein tapa täällä. Taas papereita allekirjoitettavaksi ja sinne vietäväksi. Passikopiota, viisumia ja hoitosopimusta. Ja leimoja.
Enolla huono yö. Yski koko yön limaa pois kurkustaan ja keuhkoistaan. Pikku kuumeen nosti tuo muutto. Huomenna aamulla puoli yhdeksän joudumme menemään lakimiehen puheille. Saa alkaa etsimään poliisiraporteista missä on se venäläinen ja meneekö sairaalamaksut sen auton piikkiin. Jos saisimme maksut autovakuutukseen niin enolla olisi taas rahaa elämiseen hieman enemmän. Sairaala maksoi 900 000 bathia. Eli paljon. Senkin rahan voisi käyttää hoitoihin ja elämisen helpottamiseen.
Myös mopon sijainti tarvitsee selvittää, että saadaan myyntiin tai korjaukseen ja myyntiin. Eno sillä ei enää aja. Asunnon alustava myynti myös on pakko jo laittaa alulle. Yksin ei eno enää pärjää. Rahat myynnistä mieluummin hoidon parantamiseen (jos enää mahdollista). Itse ainakin sairastaisin täällä. Hoito on hyvää ja henkilökuntaa on PALJON. Ja hoitavat kuin ihmistä. Kuin sukulaista. Täällä kunnioitetaan vanhaa. Nyt rahanvaitoon mopolla. Saas nähdä kuin tän äijän käy.
Mopoiltiin Jompalle eli Jontien beech roadille ja ensin vaihdettiin rahaa. Sitten tuli jano. Ja paitakin piti hankkia uusi. Onneksi kauppoja riittää, jopa mun budjetille. Pikkubanaaneita ja ananasta suolasokerilla nälkään.
Istuikke eräällä terassilla Matti, hänen naisensa ja minä. Käveli venäläinen mies ohi, huomadi ja tunsi Matin. Huusi tarjoilijaa ja pyysi kolme lasia. Kaatoi kaksi kierrosta paikallista jallua. Ja siis huikalla. .....Ei edes pelottanut mopomatka takaisin. En osaisi kyllä samaa reittiä uudestaankaan. :D
22.11 Asianajajalle aamulla yhdeksäksi. Lakimies soitteli, tutki papereita ja tarkisti asioita tunnin verran. Sitten Unskin mopon paikkaa selvittämään. Löytyi hyväkuntoisena. Sitten kävin kuittaamassa enon sakot poliisiasemalla. Kun leimoja oli sakkolapussa. Siis oikein läsin kirjoitetussa planketissa riittävästi, niin sillä sai hakea mopon pois pikku korvausta vastaan. Loppupäivä menikin sitten pyykinpesussa ja ruoan etsimisessä.
23.11
Aamusta käytiin Unskin luona. Loistavaa hoitoa vaiko lujaa paranemisen tahtoa, kun ukko oli sängyssä ja hoitaja lappasi perunaa ja kalaa suuhun. Hyvin maistui vaikka ei vielä suuria määriä jaksanutkaan. Eilen hänelle sanottiin, että nenä-mahaletku luvattiin ottaa pois jo itse suostuu syömään. Tarvitsee varmaan viedä alakerran terassille viskipullo ja sanoa että paukut saat jos pyörätuolilla tai kävelytuella paikalle itse menet. Muuten et. Keppi-porkkana saattaisi tässä tapauksessa jopa toimia.
Huomenna taas tuohon kaoottiseen liiketeeseen jossa tarvitsee olla jotain läsimaiselle ihmiselle näkymätöntä logiikkaa. Muuten noita kuolisi kuin kärpäsiä pakkaseen.
Iltapäivä meni enon mopa rassatessa. Öljyt oli tullut mäelle ja oikean puolen vilkut olivat palasina. Eli paikalliseen markettiin ja litra öljyä, tippaliimaa, katkoteräveitsi, sinistä jeesusteippiä(sopii mopon väriin) ja mustaa sähkärinteippiä. Näillä ja kahden paikallisen jaffan avulla mopo on parempi kuin uusi venäläinen.
Siis kun puhun moposta täällä, niin tarkoitan tavallisen suomalaisen skootterin kokoista ja näköistä vempelettä jossa on 110-150 kuutioinen moottori. Ja jotka kulkevat 80-130 km/h. Täällä ei ole mitään outoa, että koko perhe kulkee samalla laitteella. Isä, äiti ja 2-3 muksua. Ja eväät, kauppakassit sun muut romut vielä lisänä. Tässä kylässä poliisi oletti olevan noin 200 000 mopoa. Eli noin neljä kertaa enemmän kukn koko suomessa. Aika monta.
Nyt iltatee, pari banaania ja maate. Mopo...ei ku moro.
24.11
Enon luona pikainen vierailu. Väsynyt ja vähän "pihalla" . Ei tuntenut edes minua, mutta jutteli ihan järkevästi hoidosta. Ja kehui tytyöjä. Takaisin asunnolle ja pieni hengähdys. Kohta mopolla kylälle. Yllättävän nopeasti tottui tähän kaaokseen. Aina löytyy mopon mentävä aukko jostain.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.